Leevi
Lehdon runon
”Kun
auto joutuu onnettomuuteen” innoittama runnoelma
KUN OUTO JOUTUU TOMUUN, UNEEN
Kun
elämä pelkää kuolemaa
kun
sielu musta vailla lukkaria vaeltaa
kuin
mikäkin sairas
sodalle
alamainen kuhilas
vielä
neitsyitä etsien
kapsahtaa
keho rytmiin
polvi
soi kuin viulu
kireänä
kuin napilla taskuun pelannut Matti
Kuin
musiikkia
maan
avannot, sävelsuot
pakottaa
äidit ojentamaan makkaroita hiljempaa
mutta
äiti kiusaa
ja
murahtaa
liha,
ha!
Kun
maa kuolee
ja
kunnia
kun
haljennut varjo määrää
mistä
löytyy maailma
vallan
järvi
kun
kirjavana sisältä ja päältä
suistui
juna
raide
ei ole enää edes ilmaa
pelkäät
jo kuusta
pään
takkua
jakaus
ei riitä ajatteluun
on
vain tunne siitä ja siitä
siis
mututunturien esivalta
Painava
kun taideteos
tuo
rätti
seinäsetti
tunteisiin
Kukko Kuu pakahtuu
tarjoaa
raidemarmeladia jalkaan
tyrävoidetta
otsaan harmaasta rasiasta
Kun
Clack ja Kluck
tekivät
kunkkujen yhteistyötä
Kuntakinte
kiristeli hampaitaan
kasvoi
musta snadisti
sanonko
mitä?
en
no
jotakin muuta
Suo
kuivutti kuivattajansa
sitten
vaan pukiksi kaaliin
tipuksi
ohueen kuoreen
muutti
kansa
vanha
maailma takan takana raivona
Oho,
kello onkin yhtäkkiä
koko
maailmassa jo paljon
pieni
väsymys alkaa
kasvaa
isoksi
ja
koko humpunki muuttuu hollyvilivoodooksi
Maria Nokka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.