jää jää

_______________________________________________________________________

Kirja suus kust antaa sitä itseään sun nenän edessä, on kaikkensa.

Piiri sen ja muiden muikkusuiden, siis piiri parhain, piirsi myös parhaat asemat.

Se kätkee karvansa tarkoin ja aiheensa kaivaa syvältä, haistelee sitten sormiaan ja tuohen maltaita laskien yrittää unohtaa, että panttaa kirkkaita aiheita.

Se peilaa naamaansa lähteensä pöntöstä, jossa nerouden mediakelta kohisee mielen violettiin kaakeliin, pesee kätensä ja hipelöi valkeaa paperia seinästä kuivaamaan seuraukset ja näpelöi kännykästä mukaan kaverit kertoakseen kaikesta avoimesti.

Latvus harvan on korkea, ei sulaudu, kun kustakin paskaa taotaan.

Korkealta kuulostaa myös ääni tulevan kun sanotaan, että ei ole kaupan se,

eikä sitä siis ollenkaan ole, mikä kaupan ei ole.

Sitä ei ole.

Ei ole.

Mutta jää.

Se mikä sulaa markkinatorin sanoista, se solahtaa tipaksi mielipuolen silmään, mutta se mikä ei sinne sula, se on jää ja jää jää jäätyynyyn.

Kyynelistä? Kenties, mutta näin kylmällä ne ovat kyyneliä vain hetken.

Jää jää.