Intialainen nenä

Intiassa miehet olivat alkaneet joukolla raiskata ja tappaa naisia ja lapsia, joten naiset ja lapset pakenivat maasta kaukaiseen Nirvaniaan.

Miesten havahtuessa tilanteeseen, he alkoivat raiskata ja tappaa eläimiä ja kasveja. 

Jonkin ajan kuluttua, suurten kärsimysten ja nöyryytysten jälkeen myös eläimet ja kasvit pakenivat maasta naisten perässä.

Seuraavaksi miehet päättivät joukolla, että alkavat raiskata ja tappaa ruokalajeja, mutta eivät löytäneet niitä mistään, koska ruoka oli joko kasvia tai eläintä, ne kuuluivat näin ollen maasta pois lähteneisiin.

Koska he olivat nyt keskenään, heille tuli hätä siitä, ketä voisi raiskata ja tappaa.

He alkoivat raiskata nenänreikiin laumansa pienikokoisimpia ja tappoivat naispuolisten heille lahjoittamia sandaaleita, hakaten niitä puupalikoilla keskivartaloon.

Kun heille tuli nälkä, he söivät itseään, koska se ei ollut päivänvalon pilaamaa homoa, ja pitiväthän he sitä yksinkertaisesti hienoimpana mitä oli olemassa. He aloittivat ensin navasta, joka oli heille kaikki kaikessa, mutta älysivät sitten, että alaosa alkoi pilaantua tällä tavalla nopeammin, joten he siirtyivät varpaisiin ja etenivät sieltä kantapään kautta omaan nilkkaan ja edelleen miespolvesta toiseen.

Se aikakausi, missä he olivat päässeet syömisissään reisiin, tapahtui jotakin yllättävää. Nenänreikään raiskatut alkoivat valittaa otsakipua ja ne havaittiin synnytyskivuiksi.

He joilla oli jalkoja pisimmät pätkät jäljellä, ehtivät ensiksi auttamaan synnytyksissä, asettuen odottamaan tapahtumaa nenän vierelle. Syntyville kaksosille tilanne oli hyvä, sillä kaksi nenänreikää mahdollisti syntymisen maahan tasa-arvoisesti.

Kaikki syntyneet olivat virkeitä ja terveitä ja niillä kaikilla oli päässään vaaleanpunainen kypärä.

Suuri osa syntyneistä syötiin, koska ne tuoksuivat niin suloisesti. Ne syntyneet, jotka pääsivät pakenemaan ruokahaluja, kiirehtivät matkan päähän autiotalojen suojiin.

Näissä taloissa ne saattoivat muodostaa ryhmiä ja kutitella toisiaan, mutta tärkeintä niille oli katsoa itseään perillä olevista peileistä ja nähdä millaisiksi olivat syntyneet. Jo pian ne kävivät hivelemään rintaansa ylpeästi nykivin liikkein ja saivat näin itsensä paisumaan yli mittojensa. Mutta ne halusivat kasvaa entisestään ja olla kunniaksi isilleen ja näiden aatteille raiskaamalla heikompiaan nenään, mutta koska uudistukset ovat hyvästä, niin myös korvaan, koska siellä näytti olevan reikä ilman isännän ääntä. Lisäksi ne söisivät kaikki löytämänsä elävät loppuun, ja vaikka takaraivoon ei olisi jäänyt mitään, niillä olisi vielä otsaa syötäväksi.

Näiden suunnitelmien aiheuttama liikutus sai kyynelelhelmet syöksymään kypäräpäiden ampuma-aukoista kohti peilikuvaa kerta toisensa jälkeen.

Ne tulisivat vielä rakentamaan vanhoista luista monta aasitallia, joiden seinille ne voisivat ripustaa jo esi-isiensä vihaamien kaukaisten maitosäiliöiden kuvia, ja joissa ne voisivat raiskata neniä, kaluta torsoja ja tappaa tohveleita.

Eräät syntymäpakenijat, tosin vain muutamat, lukivat taloista löytämiään menneiden aikojen kirjauksia ja löysivät niistä tarinat paenneista. He ymmärsivät, että syntyminen pelkäksi mulkuksi oli vain ja ainoastaan surullinen asia.