Vielä vain voi sulaa

Tää otsan katko on vai kokonainen katos vaan,

työn hämäryyden uppokotilo?

Orja orpo mänkijä maailman saa ja haara kahmalon.

Todeksi näytetty riippuliha liukastaa kuolon kumilon

ja harhaan vie, limaan, ymmärryksen lamaan.

Kolkko nolla luuton, voitto maaton,

josta viisas syöksyy pois lemuamasta.

Varas taa saa syyn kantaa, kun vie pää, ovi hönkii lokin muistoa blogissa

hokka humasta, alkion tumasta,

ei erota paistavaa kokkia munasta,

hämää häkkiä, puhuu nousuja, hosuu esiin oopperan huiluja,

kuuntelijat kuivuivat tulevan laskun kulmaan,

mutta vielä vain voi sulaa nyökyttemään.